Turtles tarinoita

Sivu 34 / 34 Edellinen  1 ... 18 ... 32, 33, 34

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Turtles tarinoita

Viesti  Ninjatar lähetetty La Toukokuu 06, 2017 12:01 am

Nyt ois tarjolla kolmas os Donnan päiväkirjaa Very Happy



TMNT (80)
Donnan päiväkirja
Rottamainen juttu

Se päivä alkoi vähän eri tavalla kuin yleensä. Tai mitä muuta voisi odottaa, kun joutuu vanhan vihamiehensä sieppaamaksi. Splinter oli nimittäin nukkunut edellisestä illasta suunnilleen puoleen päivään. Ja minusta Mikeä oli vaikea saada ylös.
- Kuinka hän jaksaa? Don kysyi kuulostaen huolestuneelta.
- Ihan hyvin. Hän tarvitsee vain unta, April sanoi.
Minä ja veljeni lähdimme kävelemään.
- Tämä kyllä kostetaan Silppurille, Leo murahti.
- Mä haluaisin kaataa sitä mutageeniä sen päälle ja muuttaa sen mutanttihamsteriksi, Raph sanoi.
- Eiks korvayökkö ois vähän heikompi eläinlaji? minä kysyin.
Pojat eivät viitsineet vastata.
- Se saa vielä korvata kaiken muuttamalla Splinterin takaisin entiselleen, Don sanoi.
- Mennään! Etsitään se Teknodromi! Raph huudahti.
Pitempiä miettimättä lähdimme matkaan.
- Pysy täällä April, Leo huikkasi vielä.
Olimme etsineet Teknodromia jo pari tuntia, kun Mike huokaisi:
- Miten se on voinu kadota kuin maan nielemänä?
Samaa olin minäkin jo hetken ihmetellyt.
- Eikö voitais jo luovuttaa. Ei me sitä löydetä, huokaisin.
Leo katsoi minua.
- Jos me löydetään Teknodromi, me löydetään Silppuri. Se on meidän ainoa keino saada Splinter takaisin ennalleen, hän sanoi.
Se oli totta. Leo oli oikeassa. Silppuri tiesi varmasti miten Splinterin saisi taas ihmiseksi. Jatkoimme etsimistä. Hetken päästä eteemme osuivat tikkaat, jotka johtivat ylös luukulle. Minä ja Raph nousimme niitä ylös ja avasimme luukun. Paikka näytti epäilyttävästi metrotunnelilta.
- Näkyykö mitään? Leo kysyi.
- Eip. Ei niin mitään, Raph vastasi.
Äkkiä kuulin jotain. Se kuulosti metrolta.
- Ööh Raph, sanoin huolestuneena.
- Täh? Raph kysyi.
Juuri silloin metro tuli mutkasta meitä kohti.
- Metrojuna! Äkkiä alas! kiljaisin ja työnsin Raphin edelläni alas.
Putosimme molemmat muiden päälle.
- Tämä ei sitten ollut minun ideani, Raph mutisi.
Vähän myöhemmin olimme edelleen etsimässä Tekonodromia. Kävelimme putkiston päällä juuri, kun yksi liitoskohta petti Raphin alta ja hän putosi.
- Raph! Leo huudahti.
Säntäsimme putken päähän. Raph roikkui parin putken varassa.
- Voisitteks te heittää köyden? hän kysyi.
Sitten toiseen putkeen tuli halkeama ja Raphin päälle alkoi suihkuta vettä.
- Hyvin menee tänään, Raph puuskahti.
Minua nauratti. Lopulta saimme vedettyä Raphin ylös. Vähän myöhemmin päätimme palata luolaan. Etsintäkierros ei ollut tuottanut muuta tulosta kuin sen, että olimme melkein jääneet metron alle ja Raph oli pudonnut putkelta. Kävelimme kohti luolaa, kun kuulin jonkinlaista outoa loukutusta. Aivan kuin metalli olisi osunut metallia vastaan. Se tuli suoraan luolasta. Jotenkin minusta tuntui, että Splinter oli pulassa. Juoksimme suoraa päätä luolaan ja aivan oikein. Splinter oli pulassa. Hänet oli saartanut lauma pieniä metallisia robotteja, jotka louskuttelivat leukojaan. Lähdimme hyökkäykseen. Vedin viuhkat esiin ja leikkasin parilta robotilta kaulan poikki. Don, Mike ja raph jyräsivät myös robotteja sileksi. Leo onnistui pelastamaan Splinterin. Lopulta saimme robotit romutettua.
- Okei. Kukas siivoaa jäljet? Raph kysyi.
Nostin yhden osan ja huomasin siinä nimen Baxter Stockman.
- Patentti on Baxter Stockmanin nimellä, mut haiskahtaa aika vahvasti Silppurilta, sanoin ja ojensin osan Donille.
- Kuka hullu laittaa nimensä tappoaseeseen? Don ihmetteli.
- Joku jolla on alemmuuskompleksi, Raph veikkasi.
Vilkaisin Raphia vähän tympääntyneenä. Oikeasti se oli kyllä huonoin veikkaus ikinä.
- Baxter Stockman. Ei kuulosta tutulta, Don sanoi.
Splinter nousi Leon avustamana seisomaan ja tukeutui kävelykeppiinsä.
- Ehdotan, että käytämme Aprilin reportterintaitoja hyväksemme, hän sanoi.
Minä ja veljeni nyökkäilimme. Splinter oli oikeassa. Toisaalta, Splinter on aina oikeassa.
- Sinun on parasta tulla mukaan mestari, Leo sanoi.
Lähdimme kävelemään viemäreissä ja nousimme sitten viemäriaukosta ylös. Olimme osuneet aivan Aprilin kotitalon eteen. Nousimme portaita ylös ja soitin ovikelloa. Kun April tuli avaamaan, hän oli aika yllättynyt.
- Osallistuisitteko keräykseen ”Kunnon koteja kilpikonnille”? Raph vitsaili.
Minä puistelin päätäni. April päästi meidät sisälle.
- Mitä te täällä teette? Miten pääsitte tänne? Näkikö kukaan teitä? hän kysyi älyttömän nopeasti.
- Oliko vielä muuta? Raph kysyi.
- Kyllä. Vastatkaa heti, April sanoi.
- Etsimässä Baxter Stockmania. Viemäreitä pitkin. Ei. Selkiskö, Don selitti.
- En minä edes muista mitä kysyin, April mutisi.
Don näytti Aprille robotin osaa.
- Etsimme kaveria, joka rakensi tämän, hän sanoi.
- Hänen nimensä on Baxter Stockman, Leo lisäsi.
- Siinäkö kaikki mitä tiedätte? Hänen nimensä? April ihmetteli.
- Uskomme, että hän on tiimissä Silppurin kanssa, minä sanoin.
April mietti hetken.
- Voin tarkistaa tietokoneelta. Splinter voi levätä makuuhuoneessa. Älkää tuhotko paikkoja, hän sanoi ja poistui työhuoneeseen.
Minä istuin sohvalle ja aloin luonnostella paperille näitä omituisia robotteja. Mallina oli kyllä vain lommoille hakattu pää, mutta sain aika hyvän aikaan. Nostin katseeni paperista vasta, kun April tuli takaisin ja näin poikien aiheuttaneen jonkin verran sekasortoa. Leo harjoitteli tarkkuusheittoja tauluun, Mike käräytti pakastepizzan uunissa ja Raph aiheutti tulvan kylppärissä.
- Minähän sanoin, että älkää tuhotko paikkoja. Löysin sen Baxterin osoitteen. Menkää sinne tekemään tuhojanne, April ärähti.
Lähdin veljieni kanssa vähin äänin ulos. Mulkoilin veljiäni aika pahasti, kun lähdimme etsimään Baxterin asuntoa. Hetken päästä pääsimme perille ja näemmä aika ajoissa, sillä paikalla oli myös neljä foot-ninjaa. Oli aika selvää, että Baxter oli Silppurin leivissä. Don iski roskapöntön yhden foot-ninjan päälle. Mike heitti kahden foot-ninjan ympärille bolan. Raph onnistui houkuttelemaan yhden foot-ninjan kävelemään suoraan viemäriaukkoon. Sitten käännyimme Baxterin puoleen.
- Okei kaveri. Nyt jutellaan, Raph sanoi.
Sidoimme Baxterin lyhtypylvääseen ja Mike tutki hänen taskunsa. Sieltä löytyi pieni kauko-ohjain.
- Osaatko selittää mikä tää on? Mike kysyi.
- Se on mouserin kaukosäädin, Baxter sanoi.
- Onko niitä enemmän? minä kysyin.
- Ei minulla, mutta Silppurilla on, Baxter vastasi.
- Ja missä Silppuri on? Leo kysyi.
- Ja sitä minä en kerro, Baxter äyskähti.
- Olisi parasta alkaa puhua tai saatan heittäytyä pisteliääksi, Raph sanoi ja veti esiin sain.
- Se on vanhassa talossa Viherkatu 10. Siellä kaikkien mousereiden pääkaukosäädin on, Baxter sanoi todella nopeasti.
- Näitteks. Mikään ei voita terävää älyä, Raph sanoi ja työnsi sain vyöhönsä.
- Viherkatu on kaupungin toisella laidalla. Miten ihmeessä me sinne päästään? Mike ihmetteli.
Vilkaisin kadun varteen parkkeerattua vaaleankeltaista pakettiautoa.
- Miten olis auto? minä kysyin.
Mike löysi auton avaimet Baxterin taskusta ja Don nappasi ne. Nousimme autoon. Tavaratila oli täynnä tavaraa.
- Tutkia. Paikantimia. Näistä sais aikaan vaikka mitä, Don mutisi ja käynnisti auton.
- Mä luulin, ettet sä osaa ajaa, Raph ihmetteli.
- En mä osaakaan, Don myönsi.
Minä aloin miettiä.
- Huomasitteks miten helposti ne robotit löysi Splinterin, minä kysyin.
- Joo ja? Raph sanoi.
- Meinaan, et jos niitä nyt on satoja…, vaikenin kun tajusin koko jutun.
Saman taisivat tajuta pojatkin.
- April ja Splinter!!!! huusimme yhtä aikaa.
Don teki uukkarin ja kaahasi nasta laudassa takaisin kohti Aprilin kämppää. Kun olimme päässeet perille huomasimme, ettei ylös pääsy olisikaan niin helppoa. Mouserit olivat romauttaneet portaat.
- Entäs hissi? Mike kysyi.
- Unohda. Ne on tuhonnu kans sen vaijerit, sanoin vilkaistessani hissi kuiluun.
Kori oli jossain kellarissa. Juoksimme ulos ja suoraan rakennustyömaalle. kiipesimme ylös ja tartuimme köysiin. Heilautimme itsemme Aprilin kämpän parvekkeelle ja kävimme hyökkäykseen romuttamaan mousereita. Hetken päästä katosta alkoi tippua palasia.
- Paikka on romahtamassa! Nyt häivyttiin, Leo huudahti.
Ryntäsimme parvekkeelle ja jäimme roikkumaan köysien varassa, kun rakennus romahti.
- Enää ei tehdä niin tukevia rakennuksia kuin ennen, April mutisi.
- Ja nyt etsitään Silppuri, Raph sanoi ja heilautti itsensä ja Aprilin rakennustyömaalle.
Vähän myöhemmin olimme päässeet pakettiautolla Viherkatu 10:neen. Talo näytti siltä kuin sitä olisi käytetty jonkun kauhuleffan kulisseina. Sellaisen jossa on joko aavekartano tai motelli, jota pitää pähkähullu. Nousimme autosta.
- Okei. Mikäs on suunnitelma, kysyin.
- Yritän saada tästä ohjaimesta voimakkaan noilla tavaratilan kamiolla. Ekaks pitää kuitenkin päästä pääkaukosäätimestä eroon, Don sanoi.
- No sit mennään, Raph sanoi.
Mike pysäytti hänet.
- Hei eiks ois parempi et kaks hoitas sen sammuttamisen? hän ehdotti.
Arvelin Miken tarkoittavan itseään ja minua.
- Sopiihan se. Kerro terveisiä, Raph sanoi ja läimäytti Mikeä selkään.
- Ajattelin, et yrittäisit saada minua luopumaan suunnitelmasta, Mike yskäisi.
Minä ja Mike lähdimme kohti taloa. Livahdimme kellari-ikkunasta sisään ja ryömimme hetken perustuksissa, kunnes tulimme ilmanvaihtoventtiilille. Mike irroitti ritilän ja pääsimme sisälle.
- Tää on liian helppoa, mutisin.
Juuri kun olin päässyt sanomasta sen, edessämme olikin jo Silppuri laseraseen kanssa.
- Menossa jonnekin kilpikonnan poikaset? hän kysyi.
Hetkistä myöhemmin istuimme selät vastakkain sidottuina tuoleissa.
- Tämä oli huono idea Mike, sihahdin ja yritin päästä jotenkin vapaaksi köysistä.
- Jo on kumma. Täytyyhän näistä köysistä jotenkin päästä irti, Mike ähkäisi.
- Älkää liikkuko, kuului äkkiä matala ääni.
Olisi ollut vähällä hypätä kattoon, jos en olisi ollut sidottu. Joku kuitenkin vapautti meidät. Kun nousimme ylös leukani loksahti auki. Vapauttajamme oli pieni aivoja muistuttava olio.
- Olen kyllä kuullut aivokääpiöistä, mutta sä olet kyllä yliveto, Mike sanoi.
- Kuunnelkaa. Kaukosäädin on yläkerrassa, olio sanoi.
- Hetkinen nyt. Miksi meidän pitäis uskoa puhuvaa aivoa? minä ihmettelin.
- Tässä ei nyt ole aikaa riidellä. Ystävänne ovat vaarassa. Kiirehtikää, otus äyskähti.
Silloin tajusin jotain. Jos emme sammuttaisi kaukosäädintä, mouserit tekisivät muista selvää. Tartuin Mikeä käsivarresta ja säntäsin ulos huoneesta. Juoksimme toiseen kerrokseen ja potkaisin oven auki. Silppuri kääntyi ympäri ja nappasi laseraseen. Hän alkoi tulittaa. Minä ja Mike vedimme aseemme esiin ja loikkasimme pois laserin tieltä. Loikkasin kaukosäätimen eteen ja huusin:
- Hei peltipurkki! Koitas osua!
Silppuri ampui minua kohti, mutta loikkasin juuri ajoissa pois tieltä. Laser osui kaukosäätimeen. Silppuri karjui raivosta. Minä ja Mike otimme hatkat. Kun juoksimme käytävässä, huomasin, että katosta alkoi putoilla laattoja. Don oli onnistunut saamaan mouserit hallintaansa. Ongelma oli vain se, että me olimme vielä sisällä. Samassa kaasujohto räjähti ja koko rakennus sortui. Luulen menettäneeni tajuntani hetkeksi, sillä kun avasin silmäni lojuin vatsallani kattolevyn alla. Työnsin levyn pois päältäni ja nousin ylös. Leo, Don, Raph ja April olivat juosseet paikalle.
- Oletko kunnossa? Leo kysyi.
- Juu, luulisin. Hetkinen. Missä Mike on, huudahdin.
- Tuolla, April henkäisi ja osoitti jonnekin taakseni.
Käännyin ympäri ja minusta tuntui, että sydämeni jätti lyönnin väliin. Mike lojui oven alla vain käsi ja jalka näkyvissä. Ryntäsin hänen luokseen.
- Mike! Sano jotain! Sano! huusin ja vedin oven hänen päältään.
- Mä sitten tykkään piilosleikistä, Mike vitsaili.
Minun teki mieli iskeä Mikeä oikein kunnolla päin näköä. Romahtaneen rakennuksen keskellä oli jo tutuksi tullut valtava monttu. Raph vilkaisi monttuun.
- Hei kaverit. Teknodromi on hävinnyt, Raph ilmoitti.
- Se Silppuri alkaa ottaa mua todella huiviin, Don mutisi.
Lähdimme takaisin autolle.
- Ette ikinä usko, mitä me siellä sisällä nähtiin. Siellä oli aivokimppu. Ja sillä oli suu ja silmät ja se puhu meille, Mike kertoi.
- Puhuvat aivot vai? Raph kysyi epäillen.
- Jeah. Aika outoa. Eiks vaan Donna? Mike sanoi ja kääntyi katsomaan minua etupenkin selkänojan yli.
Olin vieläkin aika käärmeissäni Miken tempusta, joten pidin katseeni luonnoslehtiössä ja mutisin:
- Mä en osallistu tähän keskusteluun.
Don katsoi Mikeä.
- Kuule Mike. Sä oot varmaan syöny taas yhden pizzan liikaa, hän sanoi.
Piirsin lehtiööni kuvan omitusesta aivo-oliosta. Jotenkin minusta tuntui, että tämä kaveri, niin omituiselta kuin hän näyttikin, olisi vaarallisempi kuin päältä näytti
Kommentoikaa pliis Very Happy

Ninjatar

Viestien lukumäärä : 1288
Registration date : 10.02.2010

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turtles tarinoita

Viesti  Purplecat702 lähetetty Pe Kesä 23, 2017 6:13 am

Ninjatar kirjoitti:
Kommentoikaa pliis Very Happy
tää oli mahtava Very Happy lisää. itte haluisin kirjottaa uuden tarinan samalla kissa AU:lla kuin viimeksi, kiinnostaisko?
avatar
Purplecat702

Mies Viestien lukumäärä : 100
Ikä : 17
Registration date : 27.07.2014

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Turtles tarinoita

Viesti  Ninjatar1 lähetetty La Kesä 24, 2017 8:30 pm

Kiva et tykkäät Very Happy . Kiinostaa kyllä mut kokeiles keksiä jotain sellasesta kuin Kenelle kellot soivat. Nyt kans jatkuu Teini-ikäisten haltijasoturien tarina.

Leo oli seisonut jo jonkin aikaa ikkunan vieressä katsellen pihamaalla olevaa aukkoa. Kraangit olivat hyökänneet maan alta ja siepanneet Donnan. Lopulta hän kääntyi veljiensä, Nahkapään ja Danielin puoleen.
- Okei pojat. On aika painua maan alle, hän sanoi.
Don, Raph ja Mike nyökkäilivät. Nahkapää astui edemmäs.
- Tulen mukaan, hän sanoi.
Haltijat katsoivat ystäväänsä hieman huolestuneina.
- Oletko varma. Et pärjää hyvin maan alla. Ja Kraangit varmaan haluisivatkin vanhan orjansa takaisin, Leo mainitsi.
Nahkapään ilme muuttui päättäväiseksi.
- Teen sen Madonnan takia, hän sanoi.
Haltijat katsoivat toisiaan ja nyökkäsivät. Oli aika painua maan alle.
Kommentoikaa pliis Very Happy

Ninjatar1

Viestien lukumäärä : 4
Registration date : 24.06.2017

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Turtles tarinoita

Viesti  Ninjatar1 lähetetty La Heinä 08, 2017 9:06 pm

Varoitus näin ens alkuun. Tää tarina on sitten mun ekoja kirjoituksia joten älkää ihmetelkö jos se on ihan kauhee.

Monan syntymäpäivä

Viime syntymäpäiväni koin aikamoisen ilmiön. Ennen juhlien alkua löysin salaperäisen jalokiven kujaroskiksesta. Pujotin sen koruun, jonka laitoin kaulaani. Puin ylleni sinisen paidan, violetit pikkuhousut, punaiset lenkkitossut ja oranssin viitan. Bileet sujuivat ensi alkuun ihan hyvin kunnes ikkunasta loikkasi sisään foot-ninjoja. Leo, Don, Raph ja Mike hyökkäsivät kohti ninjoja. Tuijotin taistelua jonkin aikaa, kunnes huomasin kaulakoruni alkaneen hohtaa. Samassa nousin ilmaan ja kaikkien ällistykseksi ammuin plasmapallon käsistäni. Ninjat lähtivät nopeasti käpälämäkeen. Bileiden jälkeen päätin piilottaa korun yöpöydän laatikkoon.
Kommentoikaa pliis Smile

Ninjatar1

Viestien lukumäärä : 4
Registration date : 24.06.2017

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turtles tarinoita

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 34 / 34 Edellinen  1 ... 18 ... 32, 33, 34

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa